Set Primary menu by going to Appearance > Menus

Uskaltaisitko sinä ostaa silmälasit netistä?


Oletko jo kenties ostanut joskus silmälasit netistä, tai edes miettinyt sen tekemistä. Nimittäin mitä olen kaveripiiristäni kuullut, on yhä useampi heistä näin tehnyt ja itse, no itsekkin olen tätä alkanut kyllä harkitsemaan. Vielä en ole kuitenkaan uskaltaunut näin tekemään, vaan asia on ns. vasta harkkinan asteella.

Olen kuitenkin katsellut jo muutamia sivustoja, jossa on ohjeita silmälasien ostamiseen netistä. Tässä on mm. aika tarkat ohjeet miten noi lasit voi ostaa, kun taas täältä löytyy enemmän tietoa yleisesti silmälasien ostamisesta. Olen kyllä siis tutustunut tähän nyt jo jonkin verran, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi tai ehkä uskaltanut näitä laseja ostaa. Kuitenkin kun aika on seuraavat lasit ostaa, ja tämä tapahtuu todennäköisesti jo ennen vuoden vaihtumista, niin suuntaan kyllä nettiin ja tätä kokeilen.

Pelottaa ostaa silmälasit netistä

Tää voi koko kirjoitus tuntua ehkä hieman hassulta ihmisestä, joka ei silmälaseja pidä. Kuitenkin niissä on paljon sellaisia juttuja, joita moni ei ole koskaan joutunut oikein mitenkään hoitamaan. Yleensä kun ostaa silmälasit jostakin liikkeestä, niin ne mittaa ensiksi sun näön, ja sen jälkeen tarjoaa vaihtoehtoja ja malleja joita saa siellä kokeilla. Usein voi ostaa uudet lasit ilman että koskaan oikeastaan selvittää tarkemmin, mitä siinä mittauksessa on saatu selville. Yleensä porukat tietenkin tietää mitkä niiden linssien vahvuudet on, mutta niissä laseissa on kuitenkin monia muitakin mittoja, jotka pitää itse kertoa kun tilaa lasit netistä.

silmälasit mittaus

Tavallinen näöntarkastus meneillään 😀

Ja jos näin ei ole koskaan tehnyt, on helppo pelätä että tulee jotakin tässä hommassa kämmäämään. Itekkin vähän sitä pelkään, vaikka oonkin noihin 0hjeisiin jo niin paljon tutustunut.

Kiitos Jumalan kuitenkin vaikka jotain pilalle menisi netistä tilatessa, niin lasit saa palautettua aina takaisin ilman selityksiä tai ongelmia vähintään 14 päivän sisällä siitä kun ne on kotiin saanut. Tämä on iso plussa nettitilaamisen eduksi, ja sen takia niitä varmaan sitten uskaltaakin tilata. Kannattaa kuitenkin varmistaa tämä, sillä jos ostaa jotkut todella yksilöidyt linssit ja lasit, niin mahdollista on että tämä ei päde. Yleensä kuitenkin tämä toimii ihan näin.

No kaiken tämän vaivan jälkeen palkintona on sitten enemmän rahaa käteen, ja suurempi valikoima. Nämä nyt on itselleni ne suurimman houkuttimet. Osa varmaan tykkää myös siitä, että ei tarvii lähteä ulos kauppaan silmälaseja ostamaan.

Katotaan missä vaiheessa itse uskaltaudun tähän. Ehkä laitan tänne jotain kommentteja tästä sitten kun homma on tehty, mutta jos kaikki menee hyvin niin ehkä ne jää laittamatta.

Kommentteja ja vinkkejä saa vielä kertoa. Nyt on aikaa, joten laittakaan niitä tulemaan jos löytyy jotakin. Kaikki apu kelpaa kyllä mulle!

Ensi kertaa sitten vaan,

Terveisin, Jutta

Esimerkkejä Huonoista Lainsäätäjistä – Pikavipit


(Lisätty uutta alkua marraskuussa 2017)

Pienenä lisäyksenä tähän kirjoitukseen noin vuosi melkein sen jälkeen kun tämä alkuperäinen teksti on kirjoitettu, niin muutosta ei ole havaittavissa, eikä siitä ole edes kuulunut mitään. Lisäksi tämän jälkeen olen huomannut sen ei-niin-makoisan ilmiön, että pikavippiä 18 vuotiaalle tuntuu olevan entistä enemmän tarjolla, sillä näitä sivustoja on tullut useampikin markkinoille.

Tilanne siis on yhä vuoden jälkeen samanlainen kuin se oli jo vuosi sitten. Muutosta ainakaan parempaan suuntaan ei ole havaittavissa.

Alkuperäinen teksti alkaa tästä

Muistatteko te muut lukijat, kun vuonna 2013 kohistiin kovasti tästä kesällä tulevasta laista, jonka piti ajaa koko vippialan pois Suomesta. Pikavippifirmojen edustajat puhuivat telkkarissa ja mediassa, kuinka he olivat tärkeitä, ja kuinka tämä laki pitäisi kumota mahdollisimman nopeasti. Hesarissa ja muissa lehdissä puhuttiin siitä, kuinka kesäkuun jälkeen ei olisi enään mahdollista saada tälläistä vippiä, ja kuinka se vaikuttaisi rahan tarpeessa oleviin ihmisiin.

pikavippi laki

Oikeesti, joka paikasta sai kuulla, kuinka tämä tuleva laki tappaisi ja tuhoaisi tämän vippalan täysin!

Bulemiikki oli kovaa, mutta mitä kävi? No ei oikein mitään, ainakaan merkittävää.

Onko pikavipit Suomessa kuolleet? Ei vaan voivat vieläkin oikein mainiosti, ehkä jopa paremmin kuin tuolloin 2013.

Se mitä tämä hurja uusi laki sai aikaan, sitä on hyvin vaikea nähdä missään. Tien varret ovat edelleen täynnä erilaisia pikalainojen mainoksia, ja vieläkin mainostetaan, että on mahdollista saada pikavippiä 24h vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä. Ja mikä pelottavinta, lainattujen summien koot ovat vieläkin suurempia kuin ne ovat ehkä koskaan olleet.

Todellisuus verrattuna siihen, miten tuostakin laista aikoinaan puhuttiin on häkellyttävä. Eikö kukaan muka osannut odottaa tätä? Meille kerrottiin joka paikasta, kuinka tämä laki tuhoaisi koko tämän alan, ja sitten kuitenkaan loppujen lopuksi mitään ei tapahtunut. Miten tämä on edes mahdollista? Ihan kuin kukaan mediassa tai päätöksiä tekemässä ei olisi osannut lukea lakikirjaa, tai sitten koko tämä juttu oli vain tuollaista kulissien pitämistä, jossa esitettiin tekevänsä jotakin asialle, joka oli tuolloin kerännyt paljon huonoa julkisuttaa, mutta ei kuitenkaan sitten oikeasti tehty mitään.

On tietenkin mahdollista, että lain tarkoitus olikin vain ottaa kansan vihat pois näiltä firmoilta, ja saada heidät rauhoittumaan. Erittäin mahdollista jos sitä oikein pohtii.

Ainoa kirjaimellin seuraus oli ehkä se, että tarjotut lainat ovat hieman vaihtaneet nimiään. Siinä missä ennen puhuttiin paljon pikavipeistä, tarjotaan nykyään suunnilleen samanlaisia lainoja, mutta eri nimillä kuten pikaluotto -lainat. Kaunis nimi, vaikka laina toimii kuitenkin suunnilleen identisesti alkuperäisten pikavippien kanssa, mutta mainostetaan vain eri nimellä.

Tämä koko fiasko onkin ehkä yksi selvimmistä esimerkeistä siitä, kuinka lait eivät todellakaan ole aina sellaisia kuin meille niitä mainostetaan. Onko tämä Bernerin ajama autouudistuslakikaan loppujen lopuksi sellainen kuin hän väittää, jotenkin on vaikea uskoa että näin olisi.

Lainpäättäjät ovat ennenkin osanneet kertoa toista, ja tehdä ovien takana aivan toisin. Todennäköisesti Bernerinkin tarkoituksena on kähmiä rahaa tutuilleen, mutta hänen tarvitsee kuitenkin kertoa asiaa hieman kauniimmin kansalle.

Lopputulos voi kuitenkin olla hyvin samanlainen kuin pikavippilain kanssa. Luvataan toista, mutta oikeasti käy aivan toisin. Katsotaan olenko oikeassa.

Deittailu Pelkoa


Edelliseen postaukseen littyen, jossa avauduin mun epävarmuuksista ja peloista, kertoo tämäkin kirjoitus lisää sielunmaisemastani. Olen melkein aina kärsinyt melko heikosta itsetunnosta, joka ei ole juurikaan muuttunut, vaikka ulkoiset olosuhteet muutuisivat. Olinpa sitten lihava tai laiha, lihaksikas tai en, samat epävarmuudet jylläävät taustalla, ja pitävät välillä melkein hereillä öisin. Usein näissä ei ole mitään loogista järkeä, mutta on silti vaikea saada näitä ääniä sisällä päässäni hiljenemään.

deittipelkoa

Olen onneksi löytänyt ihanan miehen, jonka kanssa jakaa elämäni tällä hetkellä. Pelottaa kuitenkin kovasti, että hänet menettäisin, ja joutuisin palaamaan deittailumarkkinoille. En ole mikään iloinen sinkku, vaan kaipaan tukevaa suhdetta, joka saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Sinkkuna olo ei sovi minulle, joka aiheuttaa ongelmia myös miehen löytämisessä. Kun ei tahdo olla yksin, tulee helposti riippuvaiseksi toisesta ja tulee sellaiseksi kaikkien inhoamaksi puolisoksi, joka ei päästä irti.

Olen tietoisesti pitänyt tätä puolta nyt poissa Teen kanssa, mutta välillä se pääsee ulos. Onneksi olen kertonut tästä Teelle ja hän tietää, että se on vain vaihe, eikä kerro oikeasti mitä tahdon hänen kokevan. Jos kuitenkin joutuisin etsimään taas uutta miestä, en tiedä kuinka hyvin voisin tätä puolta itsestäni peitellä, varsinkaan alussa.

Tämän takia koen pelkoa sinkuksi joutumisesta, ja deittailun uudelleen aloittamisesta. Vaikka en suoranaisesti pidä itseäni viallisena, koen että minussa on puolia jotka eivät vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, ja joiden takia voi olla vaikea saada uutta suhdetta käynnistettyä. En myöskään viihdy noilla yleisillä seurustelupaikoilla, kuten discoissa ja klubeilla. Tykkään enemmän olla rauhassa, kotona tai liikkumassa, jossa on sitten kuitenkin vaikea löytää sitä suhdetta.

Voin myöntää, että olen tätä asiaa jo jonkin verran pohtinut, vaikka suhteessa olenkin onnellisesti. En ole voinut olla ajattelematta, mitä tekisin jos suhteemme päättyisi. Baareihin en haluaisi lähteä, joten helpoin tapa olisi varmaan kokeilla nettideittailua. Vaihtoehtoina olisi Tinder, tai sitten ihan nuo perinteiset nettideittisaitit. Voin myöntää, että olen jonkin verran jopa etsinyt tietoa noista netin deittisivuista, joinakin surullisina ja yksinäisinä päivinä kotona. Toivottavasti en joudu niitä ikinä käyttämään, mutta olen ainakin jotenkin tietoinen, miten tulisin jatkossa elämään.

Nettideittailu olisi varmaan minulle se helpoin vaihtoehto, sillä siinä ei tarvitsisi heti nähdä niin paljoa vaivaa. Lisäksi sillä saisi vältettyä nuo ankeat paikat, ja löydettyä samanlaisia miehiä kuin minä olen. Todennäköisesti joku baarista löydetty kundi voisi olla hyvinkin erilainen luonteeltaan kuin minä olen, joskin onhan baareissakin jätkiä, jotka eivät siellä oikeasti viihdy, mutta ovat vain seuraa etsimässä. Valitettavasit netin deittisivustoilla on hieman huono maine, joten osa ei kehtaa sinne mennä vaikka haluaisivat. Tinder on paremmassa maineessa nuorien kesken, ja sen käyttäminen on jopa jotenkin coolia.

Toivon kovasti, että ollaan Teen kanssa yhdessä vielä vuosia ja vuosia. Muuten pelkään kovasti, mitä minun seuraelämälleni tulisi käymään. En ole hyvä suhteiden aloittaja, mutta ainakin ilmeisesti ihan hyvä suhteessa olija. Toivottavasti saan pysyä siinä roolissa.

Epävarmuuden ja itseinhon pauloissa


Mulla on salaisuus. Tai no ei varsinaisesti salaisuus. Häpeänaihe. Jotain joka vaikuttaa mun arkeen, mun ajatuksiin ja mun käsityksiin itsestäni. Se on vaivannu mua kauan, välillä oon siihen tottunu, välillä ajatuskin siitä on kuvottanut ja oksettanu mua, mutta koskaan en oo sitä hyväksyny. Oon koittanu päästä siitä eroon, oon selitelly itselleni että kun saan sen pois päiväjärjestyksestä, kaikki on hyvin ja oon kokonaisvaltaisesti itseeni tyytyväinen. Oon epäonnistunu, oon vihannu sitä taas, koskaan en oo ajatellu että sen kanssa vois elää. Olla välittämättä.

Mun selluliitit.

Kuulostaa typerältä, itsekeskeiseltä, pikkumaiselta, sillä juuri sitä se on. Oon päässy niin monista epävarmuudenaiheista eroon viimeisen vuoden-kahden aikana, että viimeinen epävarmuutta aiheuttava asia oikein korostuu. Oon luultavasti tehny tästä itselleni PALJON isomman asian kuin mitä se oikeasti on. Kuvittelen että kaikkia ällöttää jos ne näkee. Että kaikki kattois niinku spitaalista jos kävelisin rannalla biksuissa. Oma mielikuva mun takareisistä on sellanen hidastettu videokuva löllyvistä läskeistä ja selluliittimuhkuroista.

En oo kävelly rannalla bikineissä vuosiin – ainakaan vapautuneesti. Joskus jossain oon noussu mun pyyhkeeltä ja kävelly johonkin, mutta vain pakon edessä. Ajatukset ihan lukossa, ”apua apua apua äkkiä takas istuma-asentoon”. Mulla on aina ollu mielessä vaan kaks vaihtoehtoa: a) olla selluinen ja piilotella niitä vaatteilla b) olla selluton ja käyskennellä rannalla, käyttää shortseja ja elää ihan normaalisti. Koskaan en ajatellu että olis vaihtoehto c) olla selluinen ja elää ihan normaalisti. ”Hyi hitto!”. Siinä mun ajatus jos joku uskalsi ehdottaa.

Tämmönen miettiminen, peitteleminen ja ahdistuminen käy kuitenkin pidemmän päälle tosi raskaaksi. Oon nyt siinä vaiheessa että mietin tosissaan tätä hommaa. Oon niinku lapsi joka ei tiiä miten toimitaan. Koitan kokoajan tarkkailla miten muut elää, onko niilläkin sellua, elääkö ne silti normaalisti, käveleekö ne rannalla biksuissa, näyttääkö muiden sellut mun mielestä yhtä kamalilta ku mun omat? Tiedän sen verran ihmisen mielestä että tiedostan hyvin sen, että jossain vaiheessa elämää oon rakentanu tästä selluliitti-asiasta ihan järkyttävän suuren muurin itelleni. Kärpäsestä on tullu härkänen. Järjellä ajateltunahan tää on ihan typerää, keksin sille monta syytä ja ratkasua:

– Älä vaan välitä, ei ketään kiinnosta!

– Sellua? On maailmassa isompiaki ongelmia.

– Laihuta ne pois jos niin paljon vaivaa!

Ikävä kyllä se että tietää miten asiat järjellä ajateltuna menee, ei tarkota että ne oikeasti menis niin. Välitän, koska tää on mun pahin epävarmuudenaihe ollu teini-iästä asti. Sillon kamalinta oli se, että mulla on ”ikäisekseni” paljon selluliittia. Nyt kamalaa on se, että mulla on ”treenaavaksi treenibloggariksi” ihan hitosti liikaa sellua. Maailmassa on ihan hullusti isompia ongelmia, mutta se ei tarkota että mun typerät henkiset lukot häviäis itsestään. Voi kumpa häviäisikin. Laihuta ne pois. Taisin kesällä tehdä niin mutta kymmenen kiloa nykyistä kevyempänä olin niin totaalisen väsyny, kiukkunen ja ankea että näin peilissä ne ihan samat sellut. Nyt aloin kaksi viikkoa sitten dieetille, jotta saisin läskiä pois, mutta tällä hetkellä ei kiinnosta sitten yhtään!
itsesaali

Mua kiinnostais olla tyytyväinen itteeni, hyväksyä myös virheet. Olla miettimättä miltäköhän näytän. Mua kiinnostais treenata kovaa omien aikataulujen mukaan ja pitää kevyitä viikkoja tai päiviä sillon ku tuntuu siltä, ei sillon ku valmentaja sanoo. Mua kiinnostais tietää miltä tuntuu syödä terveellisesti ilman ruokavaakaa, mun ainoat kokemukset on joko syödä terveellisesti paperilapun mukaan tai ihan päin persettä ilman paperilappua. Mua kiinnostais kävellä rannalla ajattelematta mitä muut ajattelee.

Entä jos joku lukija bongaa mun kauheet sellut? Se on ainoa asia jota blogissa en oo paljastanu! Entä sitte jos näkis? Mä oon ihminen! Oon Mari, joka kirjoittaa blogia nimeltään Voimariini. Oon vaan joskus päättäny alkaa tämmöstä kirjottamaan, ei mua oo mitenkään valikoitu mistään ja sanottu että oot sitten kondiksessa tai et saa kirjottaa! Että selluja et ainakaan näytä etkä kävele kesällä ulkona ettei lukijat nää sun virheitä. Mun ei tarvi olla yhtään mitään jos en satu olemaan! En oo välttämättä esimerkki kenellekään. Kukaan ei maksa mulle palkkaa siitä että kirjotan treeniblogia ja oon esimerkki, siitä että oisin selluton. Kukaan ei valvo mua että oonko tarpeeks kondiksessa jotta kehtaan kirjotella treenistä ja dieeteistä. Voisin ihan hyvin kävellä sellut heiluen rannalla, koska mulla nyt sattuu olemaan sellua. Miks mun pitäs hävetä jotain osaa itsestäni niin kamalan paljon?? Mulla on epätasainen iho takareisissä. That’s it! Miks siitä on tehty niin kamala rikos? Jos kukaan ei syyllistäis jokaista selluperää ja uutisois julkkisten ”shokeeraavista selluliittikuvista”, ei siinä olis mitään hävettävää! Voi että mua ottaa päähän!

Dieetti ei kiinnosta tippaakaan, sillä ainoa syy dieetille on oikeasti se että kukaan ei kesällä näkis mun selluja. Toinen vaihtoehto olis olla koko kesä (taas) pitkät housut jalassa, mutta ajattelin että olis ollu kiva nauttia lämmöstä ja auringosta. Mutta ei se laihduttaminen ole se ratkaisu, se ei vaan ole. Mutta jos on aina toiminu tietyllä tavalla, ei oikeasti – siis ihan OIKEASTI – tiedä miten toimitaan toisin. Mut pitäis laittaa kesällä kävelemään Nallikarin biitsiä niin monta kertaa edestakaisin bikineissä, etten enää jaksais välittää. Kävelet tai itket ja kävelet, aivan sama. Siedätyshoitoa. Niin joo ja se dieetin ”alkuperäinen syy”, eli mahtua omiin housuihin. Sekin olis kivaa mutta mielummin oon vaikka ilman housuja ja ilman ahdistusta. Selluineen tai ilman.

Mulla on semmonen tunne että tää kaikki on jotain entisen Marin epävarmuuksien rippeitä ja viimeistä pyristelyä irti epävarmuuksista. Koitan kynsin ja hampain pitää kiinni niistä jumiutuneista ajatusmalleista joita mulla on, ettei tarvis opetella taas uutta tapaa olla. Miten eletään jos ei oliskaan mitään häpeänaihetta? Opiskelukaveri tokaisi eräs päivä että hänen tavoitteensa elämässä on viihtyä. Viihtyä. Sehän se on, asia jolla on loppujen lopuksi merkitystä.

Jännä nähdä mitä tässä tapahtuu. Oikeastihan tässä ei oo kyse selluista. Sellut on jotain mihin kohdistan mun itsensäruoskimista. Että ”hyi olet ällö, tee itelles jotain”. Kamalaa puhetta, kamala ajatus! Mulla on siis kesälle missio. Aion päästä yli tästä. Tuun kaapista ulos, vaikka sitten sellujen kanssa.

L-arginiinilla verisuonet kuntoon


Tiesittekö, että l-arginiini on ehkä eräs tärkeimmistä ihmisten tarvitsemista aminohapoista. No okei, virallisesti se on ei-välttämätön aminohappo, sillä ihminen elää kyllä ilmankin sitä, ja keho pystyy sitä jonkin verran muodostamaan. Kuitenkin jos oikeesti tahtoo olla tosi terve ja elää pitkään, ei arginiinin merkitystä todellakaan kannata väheksyä.

L-arginiini on siis aminohappo, joka vaikuttaa parantavan erityisesti ihmisten verisuonten toimintaa ja kuntoa. Kun syö arginiinia tarpeeksi, kasvaa verisuonten tilavuus jonkin verran, joka samalla parantaa sitten verenkulkua. Jos sinulla on esim. verenpaineongelmia, tai sydänvaivat kulkevat suvussasi, kannattaa ehdottomasti ainakin harkita l-arginiini lisäravinteen ostamista.

Voin ite kertoa, että meidän suvussa on tosi iso ongelma nuo erilaiset sydänsairaudet, ja moni mun isovanhemmista ja heidän ikäisistään onkin lopulta näihin kuukahtanut. Pelkään kanssa ihan sikana, että se joskus iskee myöskin muhun. Sen takia oon nyt noin puoli vuotta syönyt tota l-arginiinia lisäravinteen muodossa lähes joka päivä, siis aina kun vaan muistan sen ottaa. Onneksi tää pelko on niin suuri, että ei mulla juuri ole vaikeuksia muistaa tuota lisäriä syödä.

Tästä nyt ei oikein voi tietenkään sanoa näin fiiliksen puolesta että vaikuttaako toi arginiini mitenkään, mutta uskon kyllä vakaasti sen toimivan. Tuolta artikkelista jos katsoo, niin on sillä tosi vahvat tieteelliset näytöt, että ei se ainakaan mitää huuhaata ole. Eri asia on sitten tietty, että kuinka suuri toi sen vaikutus loppupeleissä oikein on?

Kuitenkin, jos teitä pelottaa sydänongelmat yhtään niin paljon kuin mua, niin saa ton syönnillä ainakin mielenrauhaa jos ei muuta 😀 Tuntuu ainakin että tekee asialle jotakin, eikä vaan jää laakereille makoilemaan. Ehkä jo se, että se laskee ton aiheuttamaa stressiä alkaa suojata mua sydäriltä, ja sen takia sitten elänkin super pitkään! Siinä olisi melkoinen vaikutus, aine ei toimisi, mutta laskisi stressiä niin paljon että kuitenkin toimisi xD

Nyt on muuten ollut kivaa salilla, kun on nää aika hiljaiset ajat ennen vuodenvaihteen ryntäystä. Kiva vedellä laitteilla ja painoilla, kun ei tarvii pahemmin jonotella vaikka menisi vähän kiireisempään aikaankin. Tätä kaipaa sitten tosi paljon kun toi uusi ryntäys taas tammikuussa alkaa. Yök, sitä odotellessa.

l-arginiini

Nappasin tälläsen kuvan, ku oli sali yksi päivä ihan tyhjä. Sori jos tuli vähän liikaa fiilisteltyä filttereiden kanssa 😀

Muuten lisäravinne puolella oon siis tota arginiinia syönyt, sitten on kreatiinia ja jonkin verran myöskin kokeillut magnesiumia. Niistäkin oli ihan hyvät artikkelit tuolla lisaravinnetieto.com sivustolla, jos haluutte lukea. Kreatiini ainkin on tosi hyvä, mutta en oo ihan varma tarviinko oikeesti tuota magnesiumia kun syön kuitenkin niin paljon kasviksia ja hedelmiä yms. No oon ottanut pienen määrän sitä nyt kuitenkin ihan varuilta, ei siitä tolla määrällä nyt haittaakaan oo ja ei juuri maksakkaan paljon mitään tommonen pikku annos päivässä.

Hyviä treenejä vaan kaikille. Ensi kesänä ollaan sitten niin kovassa kunnossa että kyllä päät kääntyy kun kadulla vedetään vähissä vaatteeissa. Kunnon fitness mimmejä!!!

Vit*u noiden tulostimien kanssa!!


Taas oli sen aika, sen hetken kun yrittää jotakin tulostaa mutta toi saakutin kone alkaa taas valittaa. Muste on lopussa, en printtaa enään mitään!

Tää on niin tätä, aina sillon se alkaa kun sitä ei haluaisi. Pitäisi jotakin printata, ja on jättänyt sen vähän viime hetkeen ja sit se alkaa valittaa eikä tee mitään mitä haluaisi. Tiedätte ehkä tunteen, kun tulee sellanen puoliksi paniikki ja puoliksi raivo, että mitä sen asian suhteen sitten tekisikään. Pakko olisi tulostaa yksi juttu, mutta tulostin alkaa kenkkuilla.

Joo, oishan se hyvä kun varautuisi etukäteen tän kannalta, ja ostaisi sitä tulostinmustetta vaikka ihan urakalla sitten kerralla. Siinä on vaan se juttu, että mitäs sitten kun ja jos joskus vaihtaa sen tulostimen? Sitten on hylly täynnä mustepatruunoita, joille ei oo mitään käyttöä, ja kuka nyt ostaisi joltakin randomilta käytettyjä musteita. Ei kukaan!

Joku systeemi kyllä olisi ihan ehdottoman hyvä noiden musteiden suhteen, ettei just kävisi näin köpelösti. Ehkä sitä voisi hankkia aina yhden varamusteen säilöön, niin estäisi näiden hätien synnyn. Tietty sittenkin joutuisi sitä tilaamaan aina uutta mustetta kun edellinen vanhenisi, mutta ainakaan se ei sitten kokonaan koskaan loppuisi kesken. Pahinta on just, kun on pakko saada jotakin printattua ja sit toi alkaa.

Mitens te rakkaat lukijani, miten te hoidatte ton teidän tulostinmuste tilanteenne? Oon aina ennen ostanut noi musteet ihan perus tekniikkakaupoista, mutta joku kavereistani sanoi että ne kannattaisi todellakin hankkia nykyään netistä. Kuulemma paljon halvempaa ja helpompaa, kun ei tarvitse etsiä sitä just tarvitsemaansa mustetta jostakin kaupasta miljoonan muun musteen joukosta. Ennen oon vaan menny tonne Verkkokauppa.com myymälään, mutta sielläkin tosiaan on niin tajuttoman paljon erilaisia musteita, että siinä kyllä kestää aina etsiä se minkä ite tarvii.

Pikaisella etsinnällä tuli vastaan tollanen sivu kuin tulostinmuste.fi, jonne oli laitettu joitakin noita nettikauppoja mitä toi sivun pitäjä suosittelee. Onko kukaan teistä lukijoista käyttänyt jotakin noista, ja voisi ehkä suositella? Mitä pikaisesti noita kattelin, niin vaikuttaisi kyllä aika helposti saavan musteen kotiin ilman että tarvitsisi postia pidemälle lähteä. Voisi sitten hakea tuolta ruokakaupan kyljessä olevasta postista kun paikalla on.

tulostin

Siinä se tulostin vaan möllöttää, mutta ei suostu mitään tekemään ennen kuin saa musteensa.

Tää nykyinen metodi ei mulla ainakaan tuu jatkumaan, sen oon jo päättänyt. Ei pysty jättää tälläsiä kusisia tilanteita taas johonkin tulevaisuuteen, mullakin kun tota mustetta nyt menee aika paljon kun tykkään jakaa ja säilyttäää vähän kaikenlaista juttua ihan paperisena. Oon selvästi ehkä ikäistäni hieman vanhakantaisempi, ainakin mitä tulee näihin asioihin. Poikaystävä tota joskus naureskelikin, se kun lukee kaiken melkein nykyään vaan näytöltä eikä pahemmin tulosta juuri mitään ulos enään paperille.

No joo, tää oli taas nyt tämmönen valitusviesti. Sori jos rupes jo jotakuta ärsyttää, tää on toivottavasti viimeinen tällänen viesti ikinä mun kohdalta enään. Aaarrggghh, joo ei todellakaan enään koskaan tämmöstä tilannettaa, pliiissss!

Terveellisen Ruokavalion ABC


Oon tässä viimeisen kuukauden aikana pohtinut enemmänkin noita mun ruokailuja. Pitkään oon popsinut kaikkia juttuja aika vapaamielisesti, todennäköisesti hieman liiankin vapaasti. Kiloja ei onneksi ole pahemmin kertynyt, siitä olen pitänyt huolen, mutta esimerkiksi sairasteluja on ollut enemmän kuin monilla terveellisesti elävillä kavereillani. Uskonkin yhä vakaammin, että terveellinen ruokavalio on avain myöskin muuten terveeseen kehoon.

Tämän takia olenkin aloittanut ruokavalion muutoksen. En halua mitään erikoisia kikkoja, outoja konsteja tai muita dieettejä, vaan tahdon luoda sellaisen terveellisen pohjan, jonka avulla pystyn sitten saamaan kehoni voimaan hyvin ja toimimaan paremmin. Jos muutaman kilon samalla laihtuisin, niin se olisi lähinnä plussaa. En todellakaan ole mikään ruokavalio expertti, joten käännyin aivan aluksi googlen apuun kun aloin etsiä ideoita tälläisen ruokavalion muodostamiseen.

Kauhean monet tollaiset ruokasivustot ja laihdutussivustot puhuu vaan just tollaisista erikoisista kikoista, joiden avulla kilojen pitäisi jotenkin kummasti kuin sulaa pois. En kuitenkaan todellakaan edes tahdo yrittää mitään tollaisia, joten ei ole ollut ihan helppoa löytää sellaisia ohjeita joita juuri etsin. Ehkäpä parhaiten löytyi sitten sellaisella hakusanalla kuin fitness ruokavalio, joka ilmeisesti vastaa suunnilleen sitä mitä etsinkin.

Pari ekaa linkkiä tolla fitness ruokavaliollakin oli ihan täyttä roskaa, mutta toi dieetit.com sivuston artikkeli vaikutti kyllä tosi hyvältä pohjalta. Otin sieltä ton valmiin ruokalistankin, joka oli yllättävän hyvä tollaiseksi ilmaiseksi ohjeeksi. Se oli sellainen niinkuin valmis ruokalista, jonka pystyi vaan printtaa ja ottaa sitten kauppaan. Ei siinä mitään reseptejä ollut, mutta listattuna paljon eri terveellisiä ruoka-aineksia joita sitten voi kaupasta etsiä. Kiva tolleen ainakin tässä alussa, kun tietää jotenkin mitä etsiä.

terveellinen ruokavalio

Tervetuloa lehtikaali!

Ton artikkelin lisäksi oon tietenkin jutustellut noiden kavereiden kanssa, ja kysellyt heiltä neuvoja. Sinällään hauska, että osa heistä on tosi tietoisia mikä on hyvästä ja mikä pahasta, mutta sitten toiset taas ei tiedä mitään. He vaan syövät niin terveellisesti, koska ovat siihen tottuneet joko jo vanhempiensa luona tai sitten rakastettunsa opeissa.

Oon saanut kyllä hyviä neuvoja heiltäkin, ja varmistusta että ton artikkelin ideat on ihan päteviä. Ekana tavoitteenani on ollut ostaa enemmän vihanneksia ja kasviksia. En todellakaan ole näitä pahemmin ennen syönyt, joka on iso miinus ja ehkäpä jopa se suurin virheeni jota olen tehnyt. Nyt olenkin ekaa kertaa elämässäsni kalunnut noita kauppojen hevi-osastoja, ja katsellut mitä sieltä löytyy. Kun on jotain uutta ja ihmeellistä, olen sitä sitten googlaillut.

Eräs kaverini antoi minulle myöskin vanhan blenderinsä, ja olen hiljalleen aloittanut sillä survomaan kasviksia ja hedelmiä erilaisiksi vihersmoothieksi. Aluksi niistä tuli ihan hirveän makuisia, mutta sittemmin olen älynnyt jo hieman miten niistä saadaan ihan kivan makuisia ilman hirveää sokerin käyttöä. Sokerillahan se olisi helppoa, mutta yritän syödä sitäkin nyt niin vähän kuin vain mahdollista.

Tommonen smoothie on yllättävän täyttävää, ja oonkin erityisesti viikonloppuisin korvannut yhden välipalan iltapäivällä aina tollaisella. Tosi paljon terveellisempää kuin jonkin munkin popsiminen tai yms. Alun jälkeen noi ei ees maistu enään mitenkään pahalta tai mitään.

karkki

Hyvästi karkit!

No tällästä muutosta siis mulla meneillään. Iso muutos vanhaan, mutta kaippa se oli jo aikakin parantaa vähän näitä huonoja ruokailutapoja.

Mites teillä arvon lukijat, otteko te kuinka tarkkoina sen ruoan suhteen, vai mätättekö menemään vielä aika vapaasti kaikkea hyvää ja herkullista? Ois kiva kuulla teidänkin kommentteja asian suhteen, ja jos jotain vinkkejä löytyy niin antaa palaa vaan!

Herkutteluviikonloppu


Viime viikonloppu meni enemmän ja vähemmän herkutellessa. Perjantaina oli työpaikan vuosisuunnitteluseminaari, jossa olin meidän ryhmän edustajana. Seminaari pidettiin Hotelli Seurahuoneella, joka oli täysin uusi tuttavuus minulle. Ihanan ylellinen fiilis huokui hotellista, vaikkakin meidän seminaarihuone oli moderni. Odotukset ruuan suhteen olivat korkealla mutta ainoastaan jälkiruoka ylsi odotuksiin. No okei, se ylitti kaikki odotukset. Jälkkärinä siis suklaabrownie ja sitrus-mascarponevaahtoa. Niin namia, että mietin, voisikohan Seurahuoneelle mennä vain jälkkärile 🙂

Perjantai-ilta jatkui seminaarin jälkeen Huvilateltassa kuunnellen Jukka Poikaa ja Jätkäjätkiä. Ilta päättyi osaltani lyhyeen ja matkasin jo kotiin iltakymmenen jälkeen huonovointisena. Pitänee vain uskoa, että alkoholi ei yksinkertaisesti ole mua varten. Tästä johtuen lauantai menikin hieman huonossa hapessa mutta sain sentään aikaiseksi käytyä Lanternassa katselemassa remppa- ja sisustusjuttuja. Lauantaina herkuteltiin ensin aamupäivällä köyhillä ritareilla ja myöhemmin dippailemalla kasviksia, hedelmiä ja nakkeja leffan seurana. Näistä ei valitettavasti ole kuvia, kun aina unohdan ne ottaa nälkäisenä 🙂

Mutta seuraavan päivän kohokohta oli Dylanin brunssi. Se on jotain uskomattoman ihanaa. Samoja fiiliksiä mussa herättää laivan seisova pöytä. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja vielä kerran ruokaa. Ja jälkiruokaa kans. Suosittelen enemmän kuin paljon käymään tutustumassa Dylanin brunssiin, joka järjestetään sekä la että su. Lämpimästi suosittelen myös pöytävarausta, sillä sunnuntain aiemmasta kattauksesta jouduttiin käännyttämään ihmisiä pois, kun paikkoja ei yksinkertaisesti ollut. Ja tämä ei ollut maksettu mainos 🙂

Nyt tarvitsee rientää hankkimaan huomenna viimeistä työpäivää viettävälle työkaverille pientä läksiäislahjaa.

Perjantai-illan paardit


Perjantai on kyllä viikonpäivistä paras. Voiko sitä kukaan kiistää? Tämä perjantai erityisesti, sillä T yllätti minut tullessaan kotiin iiiiso sushisäkki kainalossa. Sushi on meidän molempien suuren suurta herkkua ja sitä nautimme harvoina ja valittuina päivinä. Ja tänään siihen oli syy, sitä vain en vielä kotiin tullessani tiennyt!

Jääkaapissa erityishetkeä odotellut Keltainen Leski päätyi myös korkattavaksi ja maultaan sopii kyllä erityisen hyvin sushin kanssa. Olin kyllä elätellyt toiveita, että Veuve avattaisi meidän kihlojen kunniaksi mutta olihan nuo T:n mahtavat työuutisetkin sen arvoisia! *ei tässä mitään vihjettä ollut, luulette vain* 😉
drinkki

sushit

sampanja

Näiden kuvien myötä ihanaa viikonloppua kaikille. Huomenna aion lähteä kannustamaan HCR:n varrelle. Tsemppiä teille kaikille, jotka olette lähtöviivalle asettumassa! Ihanaa ilmaa juoksijoille luvattu, askelkin kevenee auringon säteiden lämmittäessä.
Ps. Kaikki kuvat otettu uudella puhelimella. Huikein tuo viimeinen, noin kännykkäräpsyksi! Harmi vaan, että Instagram päätti tänään tehdä päivityksen, jonka jälkeen en ole pystynyt sinne kuvia lataamaan. Toivotaan, että IG:n päämajan nörtit saavat uuden, myös ääsnelosta tukevan päivityksen nopeasti ilmoille. Nimim. Vieroitusoireita!!!!!

 

Ps2. Se brownieohje odottaa edelleen tuloaan. Ehkä huomenna?

 

PT joka ei huolehdi kehostaan


Olen treenannut kuntosalilla ensimmäisen kerran yläasteella jolloin pieni kipinä touhua kohtaan syttyi. Hankin yhdessä äitini kanssa kuntosalikortin ja keskityin kuntosalin sijasta enemmän ryhmäliikuntaan, jota silloisella salillani oli paljon tarjolla. Ammattikoluaikoina aloin pikkuhiljaa innostua enemmän salitreenistä, vuosien aikana on tullut opittua paljon treenistä ja ravinnosta. Jokin on kuitenkin päässyt unohtumaan käytännössä, näiden vuosien aikana olen nimittäin käynyt hierojalla yhden ainoan kerran, silloinkin oikeastaan pienestä pakosta.

Olen aina ollut kova painottamaan muille kehonhuollon tärkeyttä, niin aiemmin PT:nä asiakkailleni ja kavereilleni joiden kanssa on tullut treenattua. Itselläni kehonhuolto on ollut aika kausittaista, välillä ryhdistäydyn ja innostun, sitten se taas pikkuhiljaa unohtuu..

Viikottaisten treenieni määrä on keväästä saakka vaivihkaa laskenut, lähiaikoina olen parhaina viikkoina saanut 3-4 salitreeniä kasaan, mutta usein määrä on jäänyt kahteen. Vielä vuositakaperin harmitti kun viikon viisi salitreeniä oli tehtynä, vielä olisi saanut kropasta enemmänkin treenejä salinpuolella irti, syksy ja talvi menivät treenien osalta kivasti. Kevään jälkeen on vihoitellut milloin olkapää, polvi tai kyynärpää. Jatkuvasti on saanut jaksotella treenejä sen mukaan mikä milloinkin vihoittelee ja tällä hetkellä kyynärpää on sen verran arka että autolla ajaminen tekee kipeää.

niket

Hankin kuitenkin uudet kengät. Aik vi*un tyylikkäät vaikka ite sanonkin

Viime torstaina juttelin personal trainerina työskentelevän ystäväni kanssa, hän mainitsi myös laiminlyöneensä kehonhuoltoa ja suuntaavansa seuraavana päivänä fyssarille. Niin kuinka sitä tosiaan aina toitottaa muille ja sitten itse unohtaa toteuttaa. Hänen suosituksestaan varasin fyssarin itsekkin jo seuraavalle päivälle, nyt ensimmäisen 45 min käynnin jälkeen on ainakin todettu että hermot ovat vasemmassa kädessäni aikamoisen kovassa puristuksessa, rydissä on myös arvatenkin parannettavaa olkapäiden eteen työntymisen vuoksi. Hinku olisi kova treenaamaan mutta tällä kädellä ei tehdä kuin fysioterapeutin antamat jumpat ohjeita noudattaen, perjantaina sitten taas uusi aika.

Tottakai sitä on aina tiedostanut lihashuollon laiminlyönnin olevan kehityksen tiellä, mutta niin sitä vaan menee viikosta toiseen oikoen venyttelyt, keppijumpat , hieronnat ja putkirullailut minimiin. Ehkäpä tästä taas kantapään kautta opitaan pitämään se lihashuolto oikeasti osana pakettia.